Monoblogi

Olen vuosien varrella pyytänyt Tesla Model S:ää koeajoon kun se Suomeen tuli. Olen kolmesti laittanut pyynnön päästä kokeilemaan, yhä odotan vastausta. Yksi näistä oli esittelytapahtumassa jossa keräsivät yhteystietoja. Olen laittanut Teslalle myös kaksi kyselyä eri asioista webisivujensa kautta, enkä koskaan saanut mitään vastausta. Model 3:n näin Forumissa, ja taas keräsivät yhteystietoni koeajoa varten ja lupasivat ilmoittaa kun pääsee testaamaan. Hiljaista on ollut. Ehkä niitä pitää toimittaa useamman tuhatta ensin Suomeen ennen koeajoon pääsyä?

Oli miten oli. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa itse firmasta vaan autoista. Onneksi tutuissa on Teslan omistajia, joten pääsin kokeilemaan sekä Model S P100D:tä että Model 3LR AWD Performance-mallia pikaisesti. Kummastakin on niin vähän kokemusta, että tätä tekstiä kannattaa enintään käyttää vertailuun muihin, oikeasti ajettuihin malleihin.

Model S ei ole koskaan minusta näyttänyt kadulla vastaan tullessa normaalia isommalta, mutta ratin takana se oli lopulta melkoinen laiva. Ystävänikin oli maininnut ajavansa mieluummin 3:lla kaupungissa, koska tuo nyt vaatii oman tilansa. Itse auto oli mukava, hallintalaitteista paljon oli lainattu Mersulta joten tuntuma oli tuttu. Ergonomia ei ehkä niinkään, esim. ikkunoiden (mersun) avauspainikkeet olivat muuten tuttuja, mutta alaspäin kaartuvassa oven kahvassa epämukavasti juuri liian kaukana siitä mihin käsi etsiytyy – kun MB:ssä ne ovat suoraan sormenpään alla valmiina. Ehkä tottumiskysymys, ehkä ei. Ohjaustuntuma oli (vihdoin!) miellyttävän jämäkkä, ensimmäinen sähköauto jossa näin. Varustelu oli aika huippuluokkaa joten en nyt paneudu siihen sen pidemmälle koska en tiedä kuinka paljon eroa hinnat alkaen-mallissa olisi tuohon. Suorituskyky oli mukava, muttei mitenkään tajunnanräjäyttävä kuten olin alunperin kuvitellut. Kyllähän se kiihtyi, mutta olin jotenkin odottanut enempää.

Parkkihallissa ruudut tuntuivat ahtaalta. Onhan se leveä auto. Pieni lenkki kaupunkiympäristössä antoi vaikutelman miellyttävästä autosta, mutta ei tuosta sen enempiä osannut sanoa. Moottoritielle asti ei jaksanut lähteä eksymään. Näyttö oli monipuolinen ja iso, ympärillä liikkuvien autojen näyttö oli vekkuli joskin vähän ärsyttävä kun autot pomppivat minne sattuivat. Hyöty jäi epäselväksi. Ei tämä (toisin kuin Audi) sadan tonnin autolta tuntunut. “Ihan kiva” oli loppufiilis. Rangesta en osaa sanoa mitään muuta kuin ystäväni kommentit, joiden mukaan se piti kohtuullisen hyvin paikkansa.

Mieheltä löytyi myös tuore Model 3, joten sitähän pääsi myös vähän kokeilemaan. Auto oli selkeästi pienempi ja ketterämpi, sillä oli kiva ajaa, jämäkkä ajotuntuma oli yhä olemassa ja omistaja viihtyi siinä paremmin kuin model S:ssä. Ymmärrettävää. Ajelimme autolla ympäri pääkaupunkiseutua pienen pätkän ja ymmärrän kyllä miksi joku pitäisi tästä. Pitäisin minäkin, kun vaan hinta saataisiin kohdalleen. Halvimmissa malleissa alkaa ulkomailla se ollakin jo ok, valitettavasti Suomi-lisä nostaa hinnat taas pilviin. Kun Model 3:n hinta alkaisikin 3:lla, niin minäkin alkaisin pukea ostohousuja päälle.

Kyllä näistä kumman tahansa ottaisi joskaan ei ehkä ostaisi. Model 3:n kohdalla tosin käyttäjien raportoimat laatuongelmat niin kasaamisen kuin maalin laadun kohdalla saivat omat ostohaluni katoamaan. Liisarina voisi harkita, mutta en minä hätäisesti kasattua kotteroa omaksi ostaisi.

Asiointi itse firman kanssa on tosin niin tuskastuttavaa, että tekee mieli pysytellä kaukana koko firmasta. Olen minä ennenkin surkeaa asiakaspalvelua saanut, mutta Tesla nostaa sen uusiin sfääreihin.

BMW i3 ei ollut alunperin kokeiltavien autojeni listalla koska se oli mielestäni pieni ja ruma. Huomasin Laakkosella vitossarjan bemarin lataustolpassa kiinni ja menin katsomaan lähemmäksi kuvitellen että se olisi ollut jo täyssähköauto. Ei ollut, ja myyjä sanoi että i3 on ainoa täyssähköauto joka heiltä löytyy. Totesin, että olen nähnyt enkä tykännyt kun se oli ruma. Tämä oli vähän samaa mieltä, mutta sanoi että kun sitä oli hieman kokeillut, siihen rupesi tykästymään. Niinhän täytyy tietysti myyjän sanoakin. Sai kuitenkin ylipuhuttua minut kokeilemaan. Onneksi näin.

Auto järjestyi yllättävän pitkälle koeajolle lopulta. Siitä valtavat kiitokset Jumbon Laakkoselle. Muutenkin palvelu oli esimerkillistä alusta loppuun. Ja tämä ei ollut maksettu mainos. En saa Laakkoselta tästä yhtään mitään, enkä ole pyytänytkään. Eivät myöskään tiedä tästä tekstistä etukäteen.

i3 oli ensimmäinen kokeilemani täyssähköauto. Ulkomuoto on todella eksoottinen, sisältä mennään vähintään yhtä eksoottisella lookilla. Kaikki on tehty erilaiseksi ja uudenlaiseksi. Ihan joka hommassa tämä ei ole positiivinen asia – oven kahvat ovat niin omituisessa paikassa että neljä kertaa viidestä riuhtaisin oven kiinni ovilokerosta kiinni pitäen. Takaovet aukeavat taaksepäin, mutta niiden avaamiseksi täytyy avata ensin etuovi. Ensimmäiset kaksi kertaa oli jännää avata takaovi ‘väärin päin’, sen jälkeen tuo lähinnä tympi – etenkin kun saadakseni laukun takapenkille minun täytyi avata molemmat ovet. Ja se vei tilaa. Kaksi paskaista ovea keskellä parasta räntäkautta (lue: elo-huhtikuun välinen aika Suomessa pahimmillaan) kapealla parkkipaikalla pitävät huolen, että vaatteesi pyyhkivät kurat joko omista tai naapurin ovista kohtuullisen varmasti operaation aikana.

Unohtaen edelliset, kaikki muu olikin jo kohtuullisen miellyttävää. Vein auton myös Teslalla ajelevan kaverini kokeiltavaksi. Hänkin oli iloisesti yllättynyt ja rupesi jo harkitsemaan tuollaista kakkosautoksi.

Auton hyvä puoli oli sen koko: se tuntui kääntyvän lähes paikoillaan ja normaalilla tiellä parkkipaikalta kääntyminen takaisin saapumissuuntaan ei ollut mikään ongelma. Auton huono puoli taas oli .. sen koko. Moottoritiellä lyhyt ja kapea auto seilasi urissa ihan eri tavalla kuin isohko farmarini. Kehä 3:n sisällä pöristellessä pienet moottoritiesiirtymät eivät silti olleet talvikelilläkään mikään ongelma. Pidemmille matkoille en i3:lla lähtisi, mutta eipä siinä rangekaan sellaisiin ilman jatkuvia taukoja riitä, ts. se ei ole siihen tarkoitettu.

Ajaminen oli jouhevaa, suorituskyky ihan siedettävä polttomoottorikäyttöiseen tottuneelle joskin Teslamies vähän mutisi suorituskyvyn puutteesta. Pitäköön tunkkinsa. Ei tuolla jalkoihin jää, eikä tuollaisella kopilla odotetakaan Ferrarin suoritusarvoja. Mallihan oli 120Ah perusmalli, ei performance-sellainen joka olisi ollut ehkä vähän vikkelämpi, vaikkei sekään mikään raketti.

Range anxiety on useasti matkassa sähköauton kanssa. Etenkin pienemmällä akulla varustetun sellaisen. 120Ah i3:n kanssa ei kuitenkaan ahdistanut kummoisesti, akku riitti mukavasti, mittaristo korjasi jäljellä olevan matkan arviota kiltisti koko ajan ja arvio piti paikkansa. Kyllä tällä pöristelisi ihan huoletta kaikki päivät pääkaupunkiseudulla jos sen saisi yöksi lataukseen. Yhdessä välissä tosin unohdin puhaltimen lämmittämään autoa 28 asteeseen ja ihmettelin, kun matkalla Jumbosta Pasilaan rangesta hävisi 50 kilometriä. Niinpä. Kaikki mitä teet kuluttaa sähköä, ja sähköautolla kannattaa pysähtyä miettimään kannattaako lämmittää autoa ylettömän kuumaksi. Tästä viisastuneena väänsin oman plugin-hybridin lämmitystä kaksi astetta alaspäin ja huomasin että sähkö riittää yhtäkkiä aika monta kilometriä pidemmälle!

Lataus oli asia, jonka piti olla olennainen joten käsitellään nyt sitäkin: hidaslataus toimii 11kW teholla, pikalataus 50kW. Mitä tämä siis tarkoittaa? Akku on vajaan 40kW akku joten pikalaturilla saat sen täyteen reilussa tunnissa. Hitaammalla laturilla seisotat autoa laturin päässä useamman tunnin jos haluat ladata auton ihan tyhjästä ihan täyteen. Mutta näinhän ei yleensä pitäisi tehdä, vaan autoa pitäisi latailla pienempiä määriä aina kerrallaan joten jos tarpeeksi usein käyt kaupassa seisottamassa autoa hetken tolpassa, akku ei koskaan ole tyhjä. Tai näin ainakin luulisi. Puolen tunnin pyrähdys kaupassa käyttäen hidasta latausta ei paljon viisaria heilauttanut. Pikalaturilla olisi toki saanut enemmän virtaa, mutta se myös maksaa reilusti enemmän. Tunnin ostosmatkalla saisit jo hieman enemmän virtaa ja jos et kuluta virtaa ihan ylettömästi pärjäät tällä ihan mukavasti. Vielä paremmin pärjäät jos pystyt iskemään auton laturiin yöksi. 11kW latausasemalla akku on helposti yön aikana täynnä. Vaikka käyttäisit vain tavallista shukoa ja ~3kW lataustehoa, yön aikana autosi akku olisi silti täynnä. Jos siis pystyt lataamaan yön aikana kotona ja päivittäinen ajoamatkasi ei ylitä 200km, et tarvitse käytännössä edes ostoskeskusten latureita.

Entä range? Mittausten mukaan hyvällä säällä kaupungissa pystyt ajamaan ehkä jopa yli 300km matkoja. Huonolla säällä ja moottoritiellä taas kantama on pahimmillaan 165km luokkaa. Tästä johtuen siis edellä mainittu 200km.

Pientä “kauppakassia” etsivälle i3 on mahtava auto mikäli ulkonäkö toimii omalla kohdalla. Etenkin koeajovarusteilla ollut auto tuplakattoikkunoilla oli miellyttävän valoisa ja avara ja kiva ajella. Parkkipaikoille se mahtui hyvin kapeudestaan johtuen ja pyörittely taajamassa oli ketterää. Tässä käytössä auto on kuin kotonaan. Hätätilassa kyytiin mahtuu neljä ihmistä, ainakin jos eivät ole paikallisen koripallojoukkueen tähtipelaajia. Parhaimmillaan auto on kuitenkin enintään kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen kulkuvälineenä kun tarve ei ole kuljettaa isoja kantamuksia mukana. Lapsettomalle golfaajapariskunnalle tämä kyllä vielä riittää, juuri ja juuri.

eTron kiinnosti luonnollisesti heti kun siitä kuulin. Oletin hintaluokan olevan ‘liian kallis’ koska en ole valmis maksamaan 100 000e autosta. Ei ole kovin moni muukaan. Olen kuitenkin päässyt testaamaan jokusta vastaavan hintaluokan bensavehjettä, joten yritän arvostella tätä nyt verrattuna näihin, en johonkin kolmanneksen maksavaan e-Golfiin.

Auton saaminen koeajoon oli hienoisen väännön takana, kuten tuntui olevan yleistä sähköautojen kanssa (poislukien eGolf sekä i3). Lopulta riittävä valitus sai aikaan yhteydenoton toiseen suuntaan ja auton järjestymisen testiin. Kiitokset siitä!

Kun auton vihdoin pääsi näkemään, ensimmäinen huomio oli sen massiivinen koko. En ollut varautunut ihan näin isoon autoon, enemmänkin olin odottanut enintään A6:n kokoista. Citymaasturina auto oli kuitenkin korkea, leveä ja muutenkin massiivisen oloinen. Sisällä tilaa oli vaikka muille jakaa niin edessä kuin takana. Kaikki näytti siltä kuin tämän hintaluokan autossa pitääkin, näyttöjä oli parikin kappaletta ja kaikesta huokui audimainen jämäkkyys. Myös ohjauksesta, vaikka sekin oli vielä karvan verran liian kevyt – ja hämmentävästi sitä ei ollut säädettävissä tarpeeksi jäykäksi vaikka lähes kaiken muun vehkeen hallintapanelista pystyikin konfiguroimaan mieleisekseen.

Auton ajettavuus oli kovin miellyttävä. Se Vain Kulki. Moottoritielle kiihdyttäessä iski tosin pieni pettymys, eihän se tuntunut oikein kiihtyvän minnekään. Melkein teki mieli raottaa ovea ja potkia lisää vauhtia. Hämmästys oli hienoinen, kun jalkaa kaasulta nostaessa huomasi mittarin näyttävän 150km/h. Meno tuntui niin rauhalliselta ja leppoisalta että olisin olettanut vauhdin olevan lähempänä kahdeksaa kymppiä! Auto on niin iso ja painava, että se kulkee kuin juna. Ääntä ulkoa ei kuulu oikein mitään – PAITSI sähkömoottorin vinkuna. Tämä hämmensi, koska kaikissa muissa sähköautoissa tähän asti rengasmelu oli ollut häiritsevän kova kun moottorin ääni puuttui kokonaan. Audissa renkaista ei kuulunut ääntä, mutta (jälleen, tähän mennessä ainoana) moottorin vinkuna kuului häiritsevän kovana koko ajan. Tuntui ihan siltä, kuin se olisi haluttu jättää kuuluviin tarkoituksella. Jos näin, suosittelen insinöörejä miettimään asiaa uudelleen. Täydellinen hiljaisuus olisi ollut selkeästi parempi.

Auto kiersi jälleen itseni lisäksi vanhempieni kokeiltavana sekä kahden eri Teslakuskin ihmeteltävänä. Teslamiehiin auto teki vaikutuksen vaikka kosketusnäytön vaatima voimankäyttö vähän nauratti, “tuntuu ihan Nokian 90-luvun kosketusnäyttöpuhelimelta!” mutta eihän tuo paha ollut kun siihen tottui. Alemman kosketusnäytön vääntyminen kirjoitusalustaksi navigaattoria käytettäessä oli vekkuli ominaisuus – sinne vaan sormella raapusteli osoitteen alkua ja valitsi sen jälkeen oikean. Kätevää!

Takakontti oli kohtuullisen kookas, mutta alalaita niin korkealla että käsiä väsytti jo ajatuskin tavaroiden nostamisesta rinnan korkeudelle. Olisin mieluusti nähnyt sen selkeästi alempana, etenkin kun tavaratilan lattian alta löytyi vaikka millaisia onkaloita joten koko alueen olisi saanut mielestäni vaivatta laskettua 30cm alemmas, jolloin käytettävyys olisi ollut ihan eri planeetalta. Konepellin alta löytyi hämmentävä määrä elektroniikkaa sun muuta, ei sinne latauskaapeleiden lisäksi paljon mitään olisi mahtunut. Hyvä kun edes ne.

Auton massiivinen koko herätti ristiriitaisia tunteita. Ajettavuus oli mahtava, kaikki tuntui hyvältä ja pidin autosta todella, mutta kaupungissa pyörittelyyn en sitä välttämättä haluaisi. Maantiellä auto taas oli kuin kotonaan – mutta riittääkö tällaiseen käyttöön 300+km range? Jos minulla oikeasti olisi halua laittaa 100ke autoon, tämä olisi kuitenkin varteenotettava kilpailija Tesla Model S:lle (tai etenkin X:lle). Kumpikin näistä on myös sen verran iso ettei niitä ehkä kaupunkikärryksi ajattelisi ensimmäisenä. Myös takakontin alareunan hämmentävä korkeus häiritsi. Ehkä tämä on enemmän näyttävä kuin käytännöllinen kulkuväline?

Jos tarvitset isoa sähköautoa, testaa ihmeessä tämäkin Tesla Model X:n lisäksi. Hintaluokka on sama, ja loput asiat ovat mielipidekysymyksiä. Mainittakoon ohessa etten X:ää ole päässyt koskaan kokeilemaan koska Tesla on yllättävän haluton vastaamaan mihinkään yhteydenotto- tai koeajopyyntöihin. Edes silloin kun itse keräävät ylös yhteystietoja koeajoa varten. Se kuitenkin Teslasta. Käytännöllisyysongelmat poislukien Audi oli mahtava auto. Niin kuin tällä hinnalla pitäisikin olla.

Auto Herttoniemen AudiCenteristä. Mitään en ole pyytänyt tai saanut tästä kirjoituksesta.

Golfista lueskellessa tuntui sen kantama jo valmiiksi ahdistavalta. Halusin kuitenkin kokeilla tätä ja sehän onnistui. Auton sain valmiiksi lähes täyteen ladattuna (vaikka olin pyytänyt mahdollisimman tyhjänä jotta voisin testata myös latausnopeutta käytännössä). Ei siinä mitään, käyttöä tulikin samalle illalle heti. Jouduin ajamaan Sörnäisistä Järvenpäähän ja takaisin. Sää oli mukavan räntäsateinen, maassa muutama sentti sohjoa ja lämpötila lähellä nollaa joskaan ei sen alapuolella. Auto näytti rangea yli 200 kilometriä, joten ei kun ajamaan.

Ikkunoiden pitäminen puhtaana vaati lämmityslaitteen vääntelyä hetken, ja sen jälkeen näkymä pysyi pääasiassa kirkkaana. Järkytys oli kuitenkin kova kun pääsin vihdoin perille Järvenpäähän: reilun 40km pätkä räntäsateessa moottoritiellä ~100km/h mittarissa pudotti rangea lähes sadalla kilometrillä. Aloin olla jo hieman huolestunut virran riittämisestä paluumatkalle. Paluumatkalla mittari ei onneksi enää pudonnut yhtään niin pelottavaa vauhtia ja Vantaalle päästyäni jäljellä oli vielä kuutisenkymmentä kilometriä. Kävin näyttämässä autoa vielä vanhemmilleni, isäni kun on innostunut kaikenlaisista autoista ja kokeilee mielellään sähköautojakin jos vaan käsiksi pääsee. Molemmat olimme samaa mieltä: tuon kokoiseksi autoksi ihan kivat tavaratilat (merkittävästi paremmat kuin esim. BMW i3:ssa), takapenkillä viihtyi ihan oikeasti tilan ja mukavuuden suhteen (toisin kuin i3:ssa) ja muutenkin auto tuntui kokoistaan isommalta ja mukavammalta. Hieman höttöinen ajotuntuma söi vähän menoa, jämäkämpi ote kaikkeen olisi ollut enemmän mieleeni.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Prismaan testaamaan type2-latauksen tehoa. Auto tolppaan, rauhassa kaupan läpi ostoksia keräten ja takaisin autolle. Pettymys oli kova kun mittarissa oli juuri ja juuri 10km lisää rangea. Ei riitä täyssähkön kanssa edes rauhallisella kauppakäynnillä latausaika (puolisen tuntia) yhtään mihinkään. Pikalaturilla olisi varmaan saanut paremman tuloksen mutta sitä nyt ei enää ehtinyt testata. Ajelin näillä sähköillä kotiin ja aamulla takaisin autoliikkeeseen ja kyllä se ~70km range riitti perille sen ~40km matkan. En sen alemmas uskaltanut tuota päästää ja tiesin liikkeellä olevan pihallaan pikalaturin joten en viitsinyt turhaan stressata auton palauttamista “tyhjänä”.

Mitä siis jäi käteen? Omaan käyttöön 200km rangella varustettu auto ei ole optio. Jos sitä lataisi joka yö kotipihassa ja ajelisi perusajelua Kehä 3:n sisällä, riittäisi tuo varmaan ihan hyvin mihin vaan. Auto on muuten mukava ajaa, tuntuu testatuista sähköautoista ehkä eniten perinteiseltä autolta ja tilaa oli pieneksi pystyperäiseksi ihan riittävästi. Kyllä tällä nelihenkinen perhekin liikkuisi kunhan liian moni perheenjäsenistä ei harrasta lätkää tai golfia (pun intended). Jos tarpeesi ovat tuota luokkaa, käy ihmeessä kokeilemassa!

Auto Herttoniemen VW:ltä. En ole saanut tai pyytänyt mitään etuja tästä tekstistä.

Konan kohdalla auton saaminen testiin oli yllättävän nihkeää. Sinällään tietysti ymmärrettävää kun autoja oli (kai?) vain se yksi ainoa. Pienellä sähköpostiväännöllä homma kuitenkin järjestyi. Pyysin jälleen auton mahdollisimman tyhjänä koska yksi kiinnostava asia oli ummikkona nimenomaan auton lataamiseen kuluva aika. Päivä sovittiin, menin paikalle. Teimme paperit, katsoimme auton hallintalaitteet läpi ja eikun matkaan.

Ensimmäiseksi huomasin heti, että auto oli ladattu (taas) täyteen. Niinhän suurin osa sen tahtoo, mutta kun olin erikseen pyytänyt ettei näin olisi. Ei siinä mitään, niinhän (lähes) jokainen muukin kauppa oli tehnyt. Mittari näytti noin 400km rangea joten eihän siinä auttanut muu kuin lähteä ajelemaan päämäärättä ympäriinsä jotta saisi akkua kulutettua. Nokka siis kohti Porvoota. Apple CarPlay kuului valikoimaan joten se piti heti testata. Välitön viha-viha -suhde vekotinta kohtaan. Vika ei ole Huyndaissa vaan CarPlayssä. Puheentunnistus ei toiminut lainkaan, käyttölogiikka ontui ja kaikin puolin tuntui siltä että nyt on löytynyt ihan selkeästi surkein Applen tuote ikinä. Autohan tukee myös Android Autoa ja on siinä vaikka mitä muutakin. Tätä puolta en osaa kommentoida kun en androidia omista.

Auto oli tyypillinen pieni citymaasturi – kohtuullisen korkea, muttei ihan niin kapea ja kiikkerä kuin i3. Kyllä tällä moottoritielläkin päästeli menemään. Ratti tosin nyki vähän väliä oudosti ja tuntuma tuntui todella surkealta. Kirosin autoa jo alimpaan helvettiin ennen kuin silmäkulmasta huomasin pienen valon kojelaudassa. Aha, kaista-avustin päällä. Auto yritti pitää itsensä automaattisesti kaistalla ja teki tätä nytkien rattia pienin liikkein aina välillä. En ehkä tykännyt, mutta kyllä tuo pääasiassa työnsä teki. Ja tämähän oli ensimmäinen tutustumiseni kyseiseen ominaisuuteen missään autossa. Myöhemmin löysin sen vielä muistakin, mutta ei siitä sen enempää. Kytkin automatiikat pois, ja kaikki alkoi tuntua paljon luontevammalta. Ohjaus oli ylikorostetun höttöinen niin kuin jostain ihmeen syystä kaikissa testaamissani sähköautoissa (poislukien Teslat). Jos se ei haittaa, homma toimi kivasti. Auto kulki vikkelästi, tehoa riitti vaikkei se mikään superauto ollutkaan, kojelaudalla törröttävä HUD-näyttö antoi olennaiset suoraan silmien eteen ja auto tuntui ihan mukavalta. Ajelin aikani kohti Porvoota, sieltä metsien läpi Lahden moottoritielle ja sieltä takaisin kohti sivistystä. Matkalla pysähdyin näyttämään autoa Teslalla ajavalle kaverille sekä vanhemmilleni. Molemmat pitivät autoa ihan mukavana. Kaikki toimi.

Takaluukkuun tuli kurkattua myös, samoin “etuluukkuun”. Ensimmäinen oli hieman ahtaampi kuin olisin halunnut vaikka kyllähän sinnekin tavaraa tunkee, etenkin jos kaataa penkit alas. Konepellin alta tosin paljastui yllätys, ei siellä mitään etuluukkua ollut. Toinen yllätys tuli vastaan onneksi jo tässä vaiheessa: Autossa ei myöskään ollut type2-latauspiuhaa mukana lainkaan. Hankalaksi olisi mennyt lataamisen testaaminen. Tämä oli paha pettymys, etenkin kun nimenomaan olin painottanut latauksen testaamista koeajoa varatessa. Eipä siinä mitään, koeajolle tuo 400km range riitti ihan kivasti, ja kohtuullisen hyvin se piti paikkansakin vaikka moottoritieajoakin tuli kohtuullisen suuri osa lenkistä.

Mitä jäi käteen? Auto oli miellyttävä ja hiljainen ajaa, ohjaus turhan ylitehostettu (kuten mielestäni monessa autossa nykyään), mediapuoli oli monipuolinen, HUD oli hyvä lisuke, autossa istui ihan mielellään ja tavaraakin sinne saisi tarvittaessa kunhan ei tarvitse takapenkille ihmisiä. Parhaimmillaan ehkä kuitenkin enintään 2+2 -kokoonpanolle, takapenkki oli yli 180-senttiselle hieman ahdas. Kyllä siellä jonkin aikaa istuu mutten haluaisi siellä välttämättä viettää matkaa Helsingistä Turkuun. 400km range teki vaikutuksen – kyllä tällä jo ajelisi suht huoletta pidempiäkin päivämatkoja kunhan välillä malttaisi ladata lisää. Kysymysmerkiksi jäi, kuinka nopeasti lataus oikeasti onnistuisi. Varteenotettava vaihtoehto riittävää rangea etsivälle, tämän edullisemmalla ei löydy oikein mitään vastaavaa.

Auto Metro-autosta Herttoniemestä. En ole pyytänyt enkä saanut mitään itse koeajon lisäksi tekstistä.

Kaikkea pitää kokeilla. Ainakin lain puitteissa. Päädyin tilanteeseen jossa sähköauto kiinnostaa jossain määrin, mutta ongelmaksi muodostuu sen lataus. Kotona lataus ei ole mahdollista vielä aikoihin koska taloyhtiö ja isännöitsijä vastustavat raivokkaasti. Toimiston parkkihallissa lataus ei ole mahdollista koska sieltä ei löydy sähköä ja isännöitsijä ilmoitti sielläkin ettei muutoksia tule tapahtumaan vuoteen-pariin. Oh well.

Päätin ottaa selvää, onko mahdollista elää sähköauton kanssa samalla tavalla kuin normaalin bensakotteron. Eihän meillä kotipihassa ole bensapumppuakaan. Katujen varsilla on erilaisia latauspisteitä, kaupoissa on enenevässä määrin jopa nopeitakin latauspisteitä, ja jotenkin kuvittelisi että jos kauppakeskuksissa löytää tekemistä tarpeeksi pitkäksi aikaa, tästähän voisi tulla jotain.

Olen ottanut yhteyttä useampaan automyyjään ja pyrkinyt saamaan koeajoon kaikki olennaiset: Audi e-Tron, BMW i3, Volkswagen e-Golf, Hyundai Kona, Kia Niro, Tesla Model ..mikätahansa, Jaguar i-Pace jne. Kaikille olen selittänyt saman tilanteen: Haluan auton mahdollisimman tyhjänä, haluaisin sen mieluusti mahdollisimman pitkälle ajalle jotta voin nimenomaan testata sekä 1) Latauksen nopeutta että 2) auton kulutuksen vastaavuutta range-lukemiin niin kaupungissa kuin maantiellä. Ensimmäinen kohta nimenomaan siksi, että pyrin “tuhlaamaan” autoa mahdollisimman vähän. Mieluummin otan sen ajoon ja ajan suoraan tolpalle ensimmäiseen lataukseen jotta pääsen näkemään minkä verran saan lisää kilometrejä “tankkiin” kauppa- tai salireissun aikana. Sen jälkeen haluaisin ajaa sen verran päivän tai kahden aikana että näen mihin asti lataus putoaa ja lataan tämän jälkeen vielä uusiksi. Toinen latauksista pikalaturissa, toinen hitaammassa. Vielä parempi olisi jos pystyisi testaamaan myös eräistä kaupoista löytyviä todella heikkotehoisia latureita nähdäkseen millä tavalla eroa syntyy.

Osa sähköautoilijoista on naureskellut tälle ja ollut sitä mieltä että kyllähän ne laskea voi. Niin varmaan voi joku sellainen joka tietää kaikki tarvittavat, mutta kuinka moni ‘dino-autoilija’ (kuten sähköautoilijoiden käyttämä viehkeä termi kuuluu) tietää, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon? Kuinka moni tulee ajatelleeksi, että niin lataustolppia kuin autojen sisäisiä latureita on erilaisia, ja kaksi autoa eivät lataa samasta tolpasta välttämättä yhtä nopeasti? Kaikki autot tankkaavat samalta pistoolilta 50 litraa bensaa täsmälleen samassa ajassa. Kuinka moni osaa huomioida, että 40km moottoritiellä 110km/h voikin auton mielestä tarkoittaa 70km rangen kutistumista? Kuinka moni tietää, että talvella osa autoista lämmittää akkuja ensin useamman hetken ja vasta tämän jälkeen virtaa alkaa valua autoon sisään? Kuinka moni tietää, että lataustöpseleitä on monenlaisia ja kaikki eivät käy kaikkiin? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän ja siksi haluaisin avata tätä kaikkea niille joita se kiinnostaa ymmärrettävällä tavalla.

Minähän en omista sähköautoa vielä. Plugin-hybridin kylläkin, joten osa sähkötouhuista on tullut tutuksi. Osan opin mennessäni ja pyrin selvittämään ne myös muille. Jokaisesta kokeillusta autosta kirjoitan lyhyen postauksen ja pyrin vertailemaan sitä nimenomaan bensa-autoilijan näkökulmasta. En hehkuta hulluna sähkön ylivertaisuutta, vaan yritän miettiä kuinka kukin näistä pärjäisi tavallisella ihmisellä ‘tavallisen’ auton korvikkeena – ja mitä sillä ylimääräisellä rahalla saa, kaikki kun maksavat kohtuullisen reilusti enemmän kuin bensamoottorilliset autot.