BMW i3 ei ollut alunperin kokeiltavien autojeni listalla koska se oli mielestäni pieni ja ruma. Huomasin Laakkosella vitossarjan bemarin lataustolpassa kiinni ja menin katsomaan lähemmäksi kuvitellen että se olisi ollut jo täyssähköauto. Ei ollut, ja myyjä sanoi että i3 on ainoa täyssähköauto joka heiltä löytyy. Totesin, että olen nähnyt enkä tykännyt kun se oli ruma. Tämä oli vähän samaa mieltä, mutta sanoi että kun sitä oli hieman kokeillut, siihen rupesi tykästymään. Niinhän täytyy tietysti myyjän sanoakin. Sai kuitenkin ylipuhuttua minut kokeilemaan. Onneksi näin.
Auto järjestyi yllättävän pitkälle koeajolle lopulta. Siitä valtavat kiitokset Jumbon Laakkoselle. Muutenkin palvelu oli esimerkillistä alusta loppuun. Ja tämä ei ollut maksettu mainos. En saa Laakkoselta tästä yhtään mitään, enkä ole pyytänytkään. Eivät myöskään tiedä tästä tekstistä etukäteen.
i3 oli ensimmäinen kokeilemani täyssähköauto. Ulkomuoto on todella eksoottinen, sisältä mennään vähintään yhtä eksoottisella lookilla. Kaikki on tehty erilaiseksi ja uudenlaiseksi. Ihan joka hommassa tämä ei ole positiivinen asia – oven kahvat ovat niin omituisessa paikassa että neljä kertaa viidestä riuhtaisin oven kiinni ovilokerosta kiinni pitäen. Takaovet aukeavat taaksepäin, mutta niiden avaamiseksi täytyy avata ensin etuovi. Ensimmäiset kaksi kertaa oli jännää avata takaovi ‘väärin päin’, sen jälkeen tuo lähinnä tympi – etenkin kun saadakseni laukun takapenkille minun täytyi avata molemmat ovet. Ja se vei tilaa. Kaksi paskaista ovea keskellä parasta räntäkautta (lue: elo-huhtikuun välinen aika Suomessa pahimmillaan) kapealla parkkipaikalla pitävät huolen, että vaatteesi pyyhkivät kurat joko omista tai naapurin ovista kohtuullisen varmasti operaation aikana.
Unohtaen edelliset, kaikki muu olikin jo kohtuullisen miellyttävää. Vein auton myös Teslalla ajelevan kaverini kokeiltavaksi. Hänkin oli iloisesti yllättynyt ja rupesi jo harkitsemaan tuollaista kakkosautoksi.
Auton hyvä puoli oli sen koko: se tuntui kääntyvän lähes paikoillaan ja normaalilla tiellä parkkipaikalta kääntyminen takaisin saapumissuuntaan ei ollut mikään ongelma. Auton huono puoli taas oli .. sen koko. Moottoritiellä lyhyt ja kapea auto seilasi urissa ihan eri tavalla kuin isohko farmarini. Kehä 3:n sisällä pöristellessä pienet moottoritiesiirtymät eivät silti olleet talvikelilläkään mikään ongelma. Pidemmille matkoille en i3:lla lähtisi, mutta eipä siinä rangekaan sellaisiin ilman jatkuvia taukoja riitä, ts. se ei ole siihen tarkoitettu.
Ajaminen oli jouhevaa, suorituskyky ihan siedettävä polttomoottorikäyttöiseen tottuneelle joskin Teslamies vähän mutisi suorituskyvyn puutteesta. Pitäköön tunkkinsa. Ei tuolla jalkoihin jää, eikä tuollaisella kopilla odotetakaan Ferrarin suoritusarvoja. Mallihan oli 120Ah perusmalli, ei performance-sellainen joka olisi ollut ehkä vähän vikkelämpi, vaikkei sekään mikään raketti.
Range anxiety on useasti matkassa sähköauton kanssa. Etenkin pienemmällä akulla varustetun sellaisen. 120Ah i3:n kanssa ei kuitenkaan ahdistanut kummoisesti, akku riitti mukavasti, mittaristo korjasi jäljellä olevan matkan arviota kiltisti koko ajan ja arvio piti paikkansa. Kyllä tällä pöristelisi ihan huoletta kaikki päivät pääkaupunkiseudulla jos sen saisi yöksi lataukseen. Yhdessä välissä tosin unohdin puhaltimen lämmittämään autoa 28 asteeseen ja ihmettelin, kun matkalla Jumbosta Pasilaan rangesta hävisi 50 kilometriä. Niinpä. Kaikki mitä teet kuluttaa sähköä, ja sähköautolla kannattaa pysähtyä miettimään kannattaako lämmittää autoa ylettömän kuumaksi. Tästä viisastuneena väänsin oman plugin-hybridin lämmitystä kaksi astetta alaspäin ja huomasin että sähkö riittää yhtäkkiä aika monta kilometriä pidemmälle!
Lataus oli asia, jonka piti olla olennainen joten käsitellään nyt sitäkin: hidaslataus toimii 11kW teholla, pikalataus 50kW. Mitä tämä siis tarkoittaa? Akku on vajaan 40kW akku joten pikalaturilla saat sen täyteen reilussa tunnissa. Hitaammalla laturilla seisotat autoa laturin päässä useamman tunnin jos haluat ladata auton ihan tyhjästä ihan täyteen. Mutta näinhän ei yleensä pitäisi tehdä, vaan autoa pitäisi latailla pienempiä määriä aina kerrallaan joten jos tarpeeksi usein käyt kaupassa seisottamassa autoa hetken tolpassa, akku ei koskaan ole tyhjä. Tai näin ainakin luulisi. Puolen tunnin pyrähdys kaupassa käyttäen hidasta latausta ei paljon viisaria heilauttanut. Pikalaturilla olisi toki saanut enemmän virtaa, mutta se myös maksaa reilusti enemmän. Tunnin ostosmatkalla saisit jo hieman enemmän virtaa ja jos et kuluta virtaa ihan ylettömästi pärjäät tällä ihan mukavasti. Vielä paremmin pärjäät jos pystyt iskemään auton laturiin yöksi. 11kW latausasemalla akku on helposti yön aikana täynnä. Vaikka käyttäisit vain tavallista shukoa ja ~3kW lataustehoa, yön aikana autosi akku olisi silti täynnä. Jos siis pystyt lataamaan yön aikana kotona ja päivittäinen ajoamatkasi ei ylitä 200km, et tarvitse käytännössä edes ostoskeskusten latureita.
Entä range? Mittausten mukaan hyvällä säällä kaupungissa pystyt ajamaan ehkä jopa yli 300km matkoja. Huonolla säällä ja moottoritiellä taas kantama on pahimmillaan 165km luokkaa. Tästä johtuen siis edellä mainittu 200km.
Pientä “kauppakassia” etsivälle i3 on mahtava auto mikäli ulkonäkö toimii omalla kohdalla. Etenkin koeajovarusteilla ollut auto tuplakattoikkunoilla oli miellyttävän valoisa ja avara ja kiva ajella. Parkkipaikoille se mahtui hyvin kapeudestaan johtuen ja pyörittely taajamassa oli ketterää. Tässä käytössä auto on kuin kotonaan. Hätätilassa kyytiin mahtuu neljä ihmistä, ainakin jos eivät ole paikallisen koripallojoukkueen tähtipelaajia. Parhaimmillaan auto on kuitenkin enintään kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen kulkuvälineenä kun tarve ei ole kuljettaa isoja kantamuksia mukana. Lapsettomalle golfaajapariskunnalle tämä kyllä vielä riittää, juuri ja juuri.